Yrtteille kasvualusta Singerin ompelulaatikosta

 

 

Teimme Singerin valurautajaloista itsellemme suuren ruokapöydän viime syksynä, ja tuosta askareesta muistona lojui kuistilla vielä yksi vanha ompelulaatikko. Yrttienkasvatus on taas ajankohtaista ja eipä aikaakaan, kun huomasin raahanneeni laatikonrähjän sisälle odottelemaan tuunaustaan yrttilaatikoksi.  Seuraksi rustiikkinen pinta sai vanhan haarukan ja lusikan, ja hivenen kärsimättömänä yksilönä istutin väliaikaisasukiksi kaupan persiljan, koska siementen itäminen vie niin kauan.

Laatikko oli todella likainen, joten aluksi pinnat piti tietenkin puhdistaa. Lakkakerros oli parhaat päivänsä nähnyt, mutta koska pidän vanhasta ja aikaa nähneestä ilmeestä tietyissä esineissä päätin ainoastaan kevyesti pyyhkäistä pintoja teräsvillalla, joka pehmensi pintojen rajoja. 

 

Taittelin vanhasta, koristeellisesta haarukasta piikeiltä "niskat nurin" ja naulasin haarukan pienillä nauloilla laatikon kylkeen. Reiät haarukkaan saa tehtyä pienellä metalliterällä.

 

Seuraavaksi etsiskelin vahvan, mustan muovipussin, jonka taittelin kaksinkerroin ja liimasin kuumaliimapistoolilla laatikon sisälle. Tällä tavalla vesi ei pääse kastelemaan laatikkoa kasteltaessa yrttejä ja laatikon käyttöikä pitenee.

 

Seuraavassa vaiheessa istuttelin jo persiljan ja kylvin siemenet laatikkoon, mutta koska kaupan kasvatti oli venähtänyt pitkän huiskeaksi, tuppasi se retkottamaan rumasti laatikossa ja kaipasi jotain tuekseen. Varastoistani löytyi vielä lisää vanhoja aterimia, joten päätin valjastaa vanhan jälkiruokalusikan tähän tehtävään. Tokihan on myös tärkeää muistaa, että mitä tuli kylvettyä mihinkin, ja tästä syystä kaiversin sanan PERSILJA lusikan pesään. Lusikka toimii siis sekä tukena, että yrttitikkuna.

 

Patinoituneessa pinnassa kaiverrusjälki näkyy kirkkaampana.

Lopuksi käsittelin kaiverruksen vielä patinalla, jotta sain sen tummemmaksi ja erottumaan metallipinnasta.

Muistojen kahvimuki

Mieheni eno täytti pyöreitä ja kävimmekin koko perheen voimin kahvittelemassa tänään Heikin  60-vuotista taivalta. Sisarukset olivat laittaneet pöydän koreaksi ja tällaisissa iloisissa merkeissä on aina mukava nähdä sukulaisia, joita muuten tapaa niin harvoin. Tavalliseen tapaan pähkäily lahjan suhteen vei taas oman aikansa. Muistamiseksi vien mielelläni jotain, joka olisi omalla tavallaan henkilökohtainen ja johon liittyisi hieman "ajatustakin". Ehdin jo lähes tuskastua, koska en keksinyt mitään ideaa lahjasta. Yllättäen suunnitelma kuitenkin selkiintyi itsestään kauppareissulla, kun kävelin astiaosaston lävitse: hyllyllä nököttävä oliivinvihreä muki kuin huusi tarvitsevansa kylkeensä kuvan päivänsankarista sisaruksineen heidän lapsuusajaltaan. Siispä kahvinystävälle kahvimuki ja kyytipojaksi Pentikin Isännänkahvia :) 

Aluksi leikkasin lasertulostimella tulostetun kuvan irti reunoja myöten ja sivelin taustapuolelle decoupage-lakkaa (Lefranc & Bourgeois, Glue varnish). Asettelin kuvan haluamaani kohtaan mukin pintaan ja seuraavaksi annoin kuvan asettua n.30 minuuttia. Tämän jälkeen sivelin kerroksen lakkaa myös kuvan etupuolelle. Seuraavana päivänä maalasin valkoisella, peittävällä lasimaalilla (Lefranc & Bourgeois,Verre & Faience) mukiin tekstin "Heikki" ja "kehystin" kuvan pienillä maalitäplillä. Maalin täytyy kuivua kolme vuorokautta ennen kuin se laitetaan uuniin 150 asteeseen 30 minuutiksi. Tämän käsittelyn jälkeen sekä kuvan että maalauksen pitäisi olla konepesun kestävät, mutta itse pesisin käsin varmuuden vuoksi. Käyttämäni aineet kuuluvat ainakin Tiimarin tuotevalikoimaan.