MutteriRonsu

Ompelu elämää (FB) ryhmän lokakuun haasteena oli tehdä jotain itselle ihan uutta ja tutkimatonta, jopa pelottavaa. Siis jotain, jota on saattanut jopa vältellä. Vuosien varrella on tullut ommeltua vetskarit ja viimeksi se puuttuva nappilistakin, joten minun haasteeni olikin sitten jotain muuta kuin vaatetta :) Aiemmin ompelin jo yhden sisustusnorsun Karin Neuschultz:n kaavalla, mutta jäin kaipaamaan vielä pullukampaa elikkoa. Koska en löytänyt mieleistäni kaavaa, päätin piirtää sellaisen itse. Hui!! Lähdin purkamaan askaretta järkeilemällä osien muotoa ja mittailemalla sekä jopa laskemalla. Alkuperäinen idea ei ole omani. Erilaisia elikoita on saatavilla vaikka missä muodoissa, ja ne ovat toimineet enemmän tai vähemmän inspiraationa tälle "MutteriRonsulle". Norsun kaavat ovat saatavana täällä. Ethän käytä kaupalliseen tarkoitukseen :)

Sain osat hahmoteltua, ja sitten olikin aika siirtyä tosi toimiin.Asettelin kaavat kankaalle ja yritin kohdistella haluamiani osia kuosista norsun eri osiin. Kangas on Marimekon Mini-Unikko. Kuvasta näkyy myös kuinka monta kappaletta kutakin osaa tarvitsee.

Kokoamisen aloitin korvista. Korvakappaleet asetellaan oikeat puolet vastakkain, neulataan ja ommellaan. Kaavassa näkyvä katkoviiva osoittaa pään- ja torsokappaleen sauman suhteessa korvaan.

Käännä  korvat oikein päin ja asettele ne haluamallesi kohdalle suhteessa norsun vartaloon (kuvan oikea puoli). Neulaa sitten vielä päälle pääkappale (kuvan vasen puoli).

                                          

Yhdistä selkäkappaleet, joihin tulee häntä. Hännäksi käy lähes mikä tahansa, jonka pystyt kiinnittämään ompelemalla :) Minä laitoin ihan nauhapunosta, jonka päähän pujotin mutterin :D

Seuraavaksi neulataan selkäkappale kiinni jo koottuun norsuun. Päässä ja takapuolessa olevat merkit auttavat kohdistamaan kappaleen. Häntäpunos retalehtaa tässä vielä pitkänä, kun en ollut päättänyt sen lopullista mittaa.

Ja toinen puoli kiinnitetään samaan tapaan. Kannatta olla tarkkana, ettei jätä vahingossa häntää ompeleen väliin ;)

Seuraavaksi ompelin maha kappaleen oikeat puolet vastakkain. Muista jättää kääntöaukko!

Mahakappale yhdisteään jo koottuun norsuun. Huomaathan, että "jalkapohjia" ei ommella kiinni tässä vaiheessa. "Jalkapohjat" ovat kaavassa pyöreät kappaleet. Itse koin niiden ompelemisen koneella liian työlääksi, ja päädyin ensin harsimaan ne paikoilleen nurjalta puolelta. Norsun täyttövaihessa ompelin ne vielä uudelleen oikealta puolelta piilopistoilla, jotta sain lopputuloksesta siistin.

Käännä norsu oikein päin, täytä vanulla ja ompele maha kiinni piilopistoilla. Valmis <3

Twist and Shout

Vanhimmalle pojallemme tein ruskeasta junatrikoosta (Myllymuksut) nappilistallisen paidan Ottobre 4/12 Twist and Shout kaavalla. Pitkälle ekaluokkalaiselle 140 senttinen paita oli sopiva, ja ilmeisen mieluinenkin, koska meni suoraan käyttöön :) Kankaan värimaailma sen kaikissa variaatioissa on mielestäni herkku. Harmi, että ruskea oli ainoa, jota oli saatavilla kankaita tilatessani.

Myös tämän vaatekappaleen tekemiseen liittyy oppi jos toinenkin: olin nimittäin onnistunut välttelemään nappilistan tekemistä tähän saakka. Haasteet alkoivat jo kankaan asettelussa leikkaamista varten ja sainkin tarvottua tuon työvaiheen kanssa yhden illan. Kankaan printin kohdistuksissa oli jotain käsittämätöntä pielessä- aivan kuin painatus olisi tehty kahdella hiukan erikokoisella kuviolla :S Vähäisellä ompelukokemuksellani uskaltaisin kuitenkin väittää, että jersey on keskimäärin epäkiitollisempaa käsitellä kuin interlock. Paidan kokoaminen sujui ilman isompia ongelmia, vaikka napitushalkion leikkaamista varten pitikin kerätä hetken aikaa rohkeutta ja mittoa ziljoonaan kertaan, että halkio tuli oikeaan kohtaan. Viimein paita oli neppareita vaille valmiina, oikein huolellisesti kaikki langanpäätkin pujoteltuina ja pääteltyinä. Edellisestä nepparin kiinnittelystä oli lähes kymmenisen vuotta, mutta tomerasti tartuin toimeen. Kaivelin vasaran ja nepparikamppeet esille, mitoin ekan nepparin paikan, asettelin kankaan tarkasti työkalun leukojen väliin ja paukuttelin oikein antaumuksella- pysyypä ainakin neppari kiinni! Mutta, hei! Miksi tämä työkalu ei irtoa paidasta?! Piti oikein isäntäkin hätyyttää hätiin, kun työkalun leuat olivat ja pysyivät yhdessä. Karmea totuus paljastui hetkessä: tämä käteväemäntä oli suuressa viisaudessaan laittanut toisen työkalun leuoista väärinpäin siten, että "piikki" sojotti alaspäin. Piikki oli tehnyt paitaan siistin pyöreän reiän nappilistan kohdalle :p Kiusaus leikkoa paita palasiksi siltä istumalta oli suuri, mutta hammasta purren ratkoin listan irti, leikkelin uuden palasen ja korjasin paidan entistä ehommaksi. Erityisen ylpeä olen tästä osoittamastani yllättävästä tyyneydestä, jonka ansiosta poika sai paitansa XD  

AutumnBouquet

Ompelukärpäsen purema alkoi vaikuttaa keväällä ennen pikku-neidin syntymää vuosien tauon jälkeen. Toteutin tuolloin myös pitkäaikaisen haaveeni ja ostin käytettynä vanhan, mutta toimivan saumurin. Ajatus yksilöllisistä lastenvaatteista omille muksuille myös miellytti minua, ja rohkaistuin kokeilemaan trikoopaitojen ompelua saumurin oston myötä, joka oli askel kohti "siistimpää työjälkeä" (lue: ilkeää pidättää lapsilla omatekemiä kuteita ;) 

Nyt kesän käännyttyä syksyyn olen käyttänyt enemmän ja enemmän vähästä "vapaa-ajastani" ompelusten parissa, ja tilasinpa siinä sivussa Ottobren sekä kohtuullisen läjän erilaisia trikoitakin. Vähitellen olen myös toipunut bloggaus-ähkystä, jonka sain taloprojektimme parissa (vasarajanauloja.vuodatus.net), ja alkoi tuntumaan, että ehkäpä tämä ompelu olisi se seuraava juttu, josta haluaisin kirjoitella.

Tämän lyhyen alustuksen jälkeen itse asiaan ;) Pikku-neidille syntyi Myllymuksuilta tilatusta omena-trikoosta tunikamekko Ottobre 4/2012 Autmun Bouquet kaavalla koossa 68. Työn toteutuksessa oli hieman mutkia matkassa, mutta minähän opettelen aina kaiken kantapäänkautta: Jersey trikoon rypyttämistä en saanut millään toimimaan ohjeessa neuvotun kumilangan kanssa: kumilanka puski ohuesta trikoosta rumasti kankaan oikealle puolelle eikä ompelujäljestä muutenkaan saanut sen osalta tasalaatuista. Parin yrityksen ja (purkamisen ruijanlappilaiseen tyyliin) jälkeen päätin korvata kumilangan framilon-nauhalla. Framilon oli sekin minulle uusi tuttavuus, ja vaikka rintarypytys menikin sillä "kerrasta purkkiin", jouduin kaula-aukon rypytyksen purkamaan kertaalleen. Tai, no ollakseni rehellinen, olin minä kantannutkin jo pääntien, kun vasta sovituksessa tajusin sen olevan aivan järkyttävän suuri :p Ratkoja kauniisti käteen, framilon tiukemmalle, resoria lyhemmäksi ja se tärkein: silmäys kaula-aukon kokoon käyttäen vähän tervettä maalaisjärkeä ennen kanttauksen kiinnittämistä ;)Valmis!