torstai 27. kesäkuuta 2013

Kuormalavan uusi elämä vintage-tarjottimena

Lukeudun niihin ihmisiin, joilla on levottomat kädet, joille pitää olla koko ajan tekemistä. Inspiroidun myös mitä kummallisimmista asioista ja uutta ideaa pukkaakin yleensä sitä tahtia, ettei entisistäkään ole ehtinyt toteuttaa kuin murto-osan.  Vanha, antiikki, kulahtanut, shabby chic...<3 Mikä aarreaitta tämä meidän raksatyömaamme onkaan minun laiselleni: Joka nurkalla riittää harmaantunutta  puuta, pätkä ruostunutta pantaa, sementtipussin jämät... :D Tällä kertaa vanha kuormalava sai uuden elämän tarjottimena.


Askareen materiaalit löytyivät samaisesta aarreaitasta eli pihaltamme, ja parastahan tässä on että tämä matsku ei sitten heti lopukaan kesken: tarpeettomia kuormalavoja riittää omakotityömaalla! Irrottelin kuormalavasta laudat ja lyhentelin ne sirkkelillä sopivan mittaisiksi. Reunat tein hiukan kapeammasta rimasta, joka sekin löytyi jätepuupinkasta.


Kantamista varten kiinnitin laitoihin oven vetimet. Bilteman vetimissä on sopivasti toooosi pitkät ruuvit, jotka riittivät läpi tarjottimesta, kun hiukan upotin ruuvin kantaa takapuolelle. Jos rakas aviomieheni sattuu lueskelemaan tekstiä, niin kyllä vain, näit ihan oikein! Porasin reiät metalliterällä, kun en yön pimeydessä löytänyt (luetaan: jaksanut etsiä, kun Pikku-E kerrankin nukahti ilman suurempaa taistelua) sopivia puuteriä :D

Kahvojen kiinnittämisen jälkeen tuli aika sovitella kuvia lasilevyn alle. Tarjotin menee lahjaksi Oulussa sijaitsevan eläinalan erikoisliikkeen, Kulkurin Puttiikin, yrittäjälle ja tästä syystä päädyinkin tulostamaan aiheeseen sopivia koiran kuvia. Puttiikki sijaitsee Kauppatorilla ihanassa vanhassa aitassa ja mielestäni tarjotin sopii sen rustiikkiseen tunnelmaan. Lasilevyn alle voi kuvien lisäksi laittaa toki muutakin, kunhan huolehtii, että lasi asettuu kauttaaltaan kuitenkin tasaisesti. 


Seuraavaksi vuorossa oli sopivan lasilevyn leikkaaminen. Laitoin tarjottimen pinnaksi tavallista ikkunalasia. Lasin leikkaamista ei kannata turhaan pelätä. Suorien linjojen leikkaaminen  hoituu tavallisesta rautakaupasta saatavalla leikkurillakin, kunhan muistaa kastaa terää hiukan öljyssä (kuvassa keskellä) eikä paina leikkurilla liikaa eikä liian vähän. Leikkuu sujuu silloin oikein, kun terän edetessä lasista kuuluu ritinä. Leikkuria ei myöskään saa nostaa ylös kesken leikkuun (lasi katkeaa terän noston jälkeen heikoimmasta kohtaa, joka voi olla mikä tahansa suunta). Monet lasitusyritykset myyvät edullisesti ylijäämäpalojaan, jolloin tämänkin kokoinen lasi on lähes ilmainen. Kuvassa näkyy alimmaisena öljysäiliöllinen lasiveitsi, jota itse tykkään käyttää sekä pihdet, joilla on helppo katkaista suoria leikkuuviiltoja.


Lasin sovituksesta kannattaa tehdä melko nafti: noin millim rako  reunan suhteen joka puolelle on sopiva. Lasi kannattaa myös puhdistaa molemmilta puolilta ennen sen asettamista syvennykseen. Esimerkiksi Sinoli sopii tähän hyvin.

 

Täytin raon lasin ja puun välistä lasiliimalla, jota käytetään mm. akvaarioiden tiivistämiseen. Tavallinen silikonikin olisi käynyt tarkoitukseen. Tämä työvaihe on erittäin tärkeä, koska hiomaton lasin reuna viiltää veitsen lailla ellei sitä laiteta suojaan. Massan "tiivistämisen" teen aina sormella. Mikäli joku innostuu rakentelemaan myös, muistutan vielä kerran, että lasin reuna on terävä.


Tarjotin vielä takapuoleltaan. Toinen tarjotinaihio odottelee tuossa kuviaan, ja ajatuksenani oli, että tekisin sen kotiin yläkerran parvekkeella käytettäväksi. Ehkäpä vanhoja valokuvia ja pitsiä lasinaluskoristeiksi...


Herkullisia kahvihetkiä <3



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, kun kommentoit <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...