Kukkaro Marimekon Nadjasta

Joulukiireiden jäljiltä on purkamatta kymmenkunta blogipostausta. Mitä enemmän niitä kertyy, sen hankalammaksi purkamisen aloittaminen käy...  Meillä on tapana muistaa lasten opettajia ja  "tarhan aikuisia" jouluna ja keväällä lomien alkaessa. Esikon opettaja on ymmärtääkseni melkoinen Marimekon ystävä, ja hänelle teimme kukkaropussukan Marimekon Nadjasta. Mukaan meni lasten askartelema Lumiukkosoppa. Kukkaroon piirsin kaavan, joka koostuu kolmesta kappaleesta.  Sivukappale tuo kukkaroon lisätilaa ja avartaa suuaukkoa.

Kehyskukkaroita

Taisin johonkin jo kommentoida, että Kauno-joustis loppui, mutta olin ehtinyt unohtaa nämä leirillä ommellut kehyskukkarot. Kukkarot ovat tosin niin suuria, että niitä lienee parempi kutsua pussukoiksi :) Joustofroteekin soveltuu kukkarokäyttöön hyvin, kun muistaa silittää nurjalle tukikankaan. Meillä on tapana muistaa opettajia joululoman alkaessa, ja näistä vasemmanpuoleinen päässee poikien opettajan pakettiin joulukuussa. Kauno-kangas on "puhututtanut" opeja, ja toivottavasti siitä tehty pussukka pääsisi käyttöön vaikka penaalina :) Oikeanpuoleinen tekele puolestaan on malliesimerkki siitä "kuinka-ei-kannata-tehdä", ja se jäänee omaan käyttööni.

Käydäänpäs läpi mikä meni pieleen, niin toivottavasti joku muu säästyy samalta virheeltä :) Oikeanpuoleisessa kukkarossa vika on siis liian ahtaassa suuaukossa. Pienemmässä kukkarossa tämä ei olisi  niin suuri ongelma, koska käden ei ole tarkoituskaan mahtua pussin sisälle. Kukkaronteon opettaja (kiitoksia ohjeista) yritti tätä minulle vinkata, mutta en hahmottanut ongelmaa ennen kuin tein virheen käytännössä.

Tässä vielä suuaukot toisesta kuvakulmasta. Ongelmatapaus on tehty kaavalla, jossa yläosan leveys on sama kuin kehyksen leveys. Suuaukkoon ei liimaamisen jälkeen jää "aukeamisvaraa". Jotta tältä ongelmalta välttyy, tulee kaava leventää heti ylhäältä alla olevan kuvan mukaisesti.

Kuormalavan uusi elämä vintage-tarjottimena

Lukeudun niihin ihmisiin, joilla on levottomat kädet, joille pitää olla koko ajan tekemistä. Inspiroidun myös mitä kummallisimmista asioista ja uutta ideaa pukkaakin yleensä sitä tahtia, ettei entisistäkään ole ehtinyt toteuttaa kuin murto-osan.  Vanha, antiikki, kulahtanut, shabby chic...<3 Mikä aarreaitta tämä meidän raksatyömaamme onkaan minun laiselleni: Joka nurkalla riittää harmaantunutta  puuta, pätkä ruostunutta pantaa, sementtipussin jämät... :D Tällä kertaa vanha kuormalava sai uuden elämän tarjottimena.

Askareen materiaalit löytyivät samaisesta aarreaitasta eli pihaltamme, ja parastahan tässä on että tämä matsku ei sitten heti lopukaan kesken: tarpeettomia kuormalavoja riittää omakotityömaalla! Irrottelin kuormalavasta laudat ja lyhentelin ne sirkkelillä sopivan mittaisiksi. Reunat tein hiukan kapeammasta rimasta, joka sekin löytyi jätepuupinkasta.

Kantamista varten kiinnitin laitoihin oven vetimet. Bilteman vetimissä on sopivasti toooosi pitkät ruuvit, jotka riittivät läpi tarjottimesta, kun hiukan upotin ruuvin kantaa takapuolelle. Jos rakas aviomieheni sattuu lueskelemaan tekstiä, niin kyllä vain, näit ihan oikein! Porasin reiät metalliterällä, kun en yön pimeydessä löytänyt (luetaan: jaksanut etsiä, kun Pikku-E kerrankin nukahti ilman suurempaa taistelua) sopivia puuteriä :D

Kahvojen kiinnittämisen jälkeen tuli aika sovitella kuvia lasilevyn alle. Tarjotin menee lahjaksi Oulussa sijaitsevan eläinalan erikoisliikkeen, Kulkurin Puttiikin, yrittäjälle ja tästä syystä päädyinkin tulostamaan aiheeseen sopivia koiran kuvia. Puttiikki sijaitsee Kauppatorilla ihanassa vanhassa aitassa ja mielestäni tarjotin sopii sen rustiikkiseen tunnelmaan. Lasilevyn alle voi kuvien lisäksi laittaa toki muutakin, kunhan huolehtii, että lasi asettuu kauttaaltaan kuitenkin tasaisesti. 

Seuraavaksi vuorossa oli sopivan lasilevyn leikkaaminen. Laitoin tarjottimen pinnaksi tavallista ikkunalasia. Lasin leikkaamista ei kannata turhaan pelätä. Suorien linjojen leikkaaminen  hoituu tavallisesta rautakaupasta saatavalla leikkurillakin, kunhan muistaa kastaa terää hiukan öljyssä (kuvassa keskellä) eikä paina leikkurilla liikaa eikä liian vähän. Leikkuu sujuu silloin oikein, kun terän edetessä lasista kuuluu ritinä. Leikkuria ei myöskään saa nostaa ylös kesken leikkuun (lasi katkeaa terän noston jälkeen heikoimmasta kohtaa, joka voi olla mikä tahansa suunta). Monet lasitusyritykset myyvät edullisesti ylijäämäpalojaan, jolloin tämänkin kokoinen lasi on lähes ilmainen. Kuvassa näkyy alimmaisena öljysäiliöllinen lasiveitsi, jota itse tykkään käyttää sekä pihdet, joilla on helppo katkaista suoria leikkuuviiltoja.

Lasin sovituksesta kannattaa tehdä melko nafti: noin millim rako  reunan suhteen joka puolelle on sopiva. Lasi kannattaa myös puhdistaa molemmilta puolilta ennen sen asettamista syvennykseen. Esimerkiksi Sinoli sopii tähän hyvin.

 

Täytin raon lasin ja puun välistä lasiliimalla, jota käytetään mm. akvaarioiden tiivistämiseen. Tavallinen silikonikin olisi käynyt tarkoitukseen. Tämä työvaihe on erittäin tärkeä, koska hiomaton lasin reuna viiltää veitsen lailla ellei sitä laiteta suojaan. Massan "tiivistämisen" teen aina sormella. Mikäli joku innostuu rakentelemaan myös, muistutan vielä kerran, että lasin reuna on terävä.

Tarjotin vielä takapuoleltaan. Toinen tarjotinaihio odottelee tuossa kuviaan, ja ajatuksenani oli, että tekisin sen kotiin yläkerran parvekkeella käytettäväksi. Ehkäpä vanhoja valokuvia ja pitsiä lasinaluskoristeiksi...

Herkullisia kahvihetkiä <3

Kauratyynyt

Isänpäivää edeltävänä iltana sain yllättäen iitumin kauralämpötyynyjen tekemiseen isälleni ja papalleni. Tarvittavat materiaalit löytyivät kotoa puuvillaista ompelulankaa lukuunottamatta, mutta sekin järjestyi nopeasti naapurin rouvan ompeluskätköistä. Kauratyynyä voi käyttää joko lämmitettynä tai viilennettynä. Lämmittäminen tapahtuu pitämällä pussia pari minuttia täydellä teholla mikroaaltouunissa vesikupillisen kanssa ja viilentäminen puolestaan pakkasessa. Lämmitetty pussi rentouttaa mukavasti hartioita, vaikkei mitään isompaa vaivaa olisikaan.

Tein tyynyihin erikseen sisä- ja päällispussit, jotta pussin voi tarvittaessa pestä. Päällispussi vastaa malliltaan tyynyliinaa ja sisäpussi on aavistuksen pienempi, suorakaiteenmallinen, jossa keskellä pitkittäisommel jakamassa jyvät tasaisemmin. Sisäpussin täytteenä on kauraa, jota löytyy ainakin isommista ruokakaupoista eläintarvikeosastolta. Jyvätäytteistä sisäpussia ei voi pestä. Tyynyihin käytettävien materiaalien tulee olla luonnonmateriaalia, esimerkiksi puuvillaa ja pellavaa, koska tekokuidut saattavat syttyä mikroaaltouunissa palamaan. Ompelulanka tulee valita vastaavasti. Käyttämäni kangas on IKEA:n Stockholm Blad. Kauratyynyn valmistaminen on helppoa ja nopeaa :)

Sisätyyny:

1. Leikkaa 2 kpl 16 cm x 50 cm esipesdystä puuvilla- tai pellavakankaasta
2. Aseta kappaleet oikeat puolet vastakkain ja ompele kolmelta sivulta yhteen. Jätä 1 cm saumavara.
3. Käännä pussi oikein päin. Ompele pitkittäisommel keskelle pussia kuvan mukaan. Huomaa, että pitkittäisommel alkaa keskeltä, ei reunasta. Täytä pussi kauralla ja ompele kääntöaukko umpeen.

Päällinen:

1. Leikkaa 1 kpl 18 cm x 112 cm esipesdystä puuvilla- tai pellavakankaasta
2. Käännä ja tikkaa  lyhyet sivut. Tein kolminkertaiset käännökset, 3cm per käännös.
3. Aseta kappaleet oikeat puolet vastakkain kuvan mukaisesti siten, että pussin valmis mitta on 50 cm. Ompele sivut jättäen 1,5 cm saumavara. Huolittele sivut, jos et käyttänyt saumuria.
   
4. Käännä pussi oikein päin ja asettele sisätyyny päällisen sisälle. 

Vain mielikuvitus on rajana kauratyynyjä tehdessä. Tämä perusmalli on nopea surauttaa, mutta hieman pidemmällä suunnittelulla valmistuu myös olalla köllöttelevä kissa tai koirakin :)