"Tonttu"-haalari

Pikkuinen tonttu hyppeli näin,

 jalassa tossut väärinpäin.

 Pikkuinen tonttu huuteli näin:

 Tästä se joulu alkaa!

 Tip tap huuteli näin,

tip tap, huuteli näin:

 Tästä se joulu alkaa!

 

"Tonttu-puku" Verson Puodin ihanasta Paratiisin puutarhasta <3 Väri on niin herkullinen! Tästä odottaa vielä leikeltynä mekkokin neidille, kiitos Puodin runsaan mittomisen. Raitaresorin olen ostanut Pehemiältä. Tästä tuli mielestäni jouluinen, hyvänmielenpuku :)

Haalarin kaavan olen muokannut itse, esikuvana Verson Puodin "muista ilo"-jumpsuit. Tytär on mennyt niin venähtämään, että aiemmin tekemäni posliinikoira-, sokerihiiri- ja perhosprinsessa -jumppikset ovat kaikki käyneet kittanoiksi (kyynel).  Tokihan tilanne antaa nyt hyvän syyn ommella lisää näitä suurempia.

Huppuhaalari pienelle neidille integroidulla käsilaukulla

Jemmasta löysin vielä pienen palasen Versonpuodin raitajoustista, josta riitti juuri ja juuri neitiskän hihattomaan, iloiseen jumppikseen. Ja kyllä vain, yet another jumpsuit! Näitä on Pikku-E:llakin monta, mutta kaikki ovat jatkuvasti käytössä :) Lapsi on helppo pukea ja riisua pitkän nappilistan kautta, enkä ole loppujen lopuksi kaivannut lainkaan haaraneppejä, joiden laittamista pohdin jossakin vaiheessa.

 

Leikkisät lastenvaatteet -blogin  Susannalla on aivan mahtavia ideoita, ja hänen tekemänsä Prinsessamekko inspiroi minutkin "integroimaan" käsilaukun tähän haalariin <3 "Laukku" on Marimekon Unikko-trikoota, kuten myös body, jonka ompelin haalarille kaveriksi.

 

Laukun olkain kiertää selkäpuoleltakin. Kiinnitin olkaimen sekä etu- että takakappaleeseen, koska neiti yritti välittömästi nostella olkainta olkapäältä toiselle sovitusvaiheessa :D

Laukun pystyyy avamaan, tottakai :)

 

 Tähän väliin vinkkinä, että pyöreän kappaleen kiinnittämistä voi helpottaa silittämällä taitteen valmiiksi käyttäen apuna muotoon leikattua paperia tai pahvia. Tarvittaessa voi reunaan myös ommella rypytyslangat. Kiinnittämisvaiheessa laitoin nurjalle palasen irtirevittävää tukikangasta, jotta ommel ei päässyt venymään.

Haalari on varmastikin kovaonnisin ompelukseni ikinä, enkä usko, että olisin koskaan aiemmin joutunut purkamaan yksittäistä työtä niin paljon kuin tätä! Suurin murheenkryyni oli alkuun kanttaaminen kantinkäätäjällä ja peitetikkikoneella: ommel pyrki vaeltamaan, ja minä tyttö purin kanttauksen kerta toisensa jälkeen, kunnes huomasin, että kantin saa kulkemaan paremmin, kun ohjaa varovasti oikealta pinseteillä. Muutoin tuo peittari on aivan unelma <3 ja tässäkin varmasti pätee se, että tekemällä oppii, ja homma helpottuu, kun löytää sopivat säädöt eri materiaaleille. Kanttauksien jälkeen askartelu jatkui iloisesti, kunnes purkamisoperaation kruunasi se, kun tajusin saumuroineeni hupun nurinpäin XD

Tämä Marimekon Unikko on vaatteena kivempi kuin kankaana: jospa saisin loputkin käytettyä nyt kun palanen on vihdoin korkattu pitkän marinoimisen päätteeksi :) Laukun pitsinauha on Kangasvillasta, resorit ja trikoo Marimekolta ja joustofrotee Verson Puodista. Kaava on oma sovellukseni, jonka esikuva on Verson "muista ilo"-jumpsuit.

Lohikäärmehaalari vauvalle

Ystävillämme on pieni, suloinen poika(vauva), jolle lupasin ommella jotain kivaa jo heti hänen syntyissään. Äitinsä esitti kuitenkin toivomuksen, että vaate saisi olla hieman suurempaa kokoa, vauvalahjaksi kun oli ehtinyt kertyä pientä vaatetta melkoiset määrät. Viimeinkin pääsin täyttämään tämän lupauksen, ja surautinpa pienokaiselle myös oman lohikäärmehaalarin Majapuun neuloksesta. Haalarin malli on periaatteessa sama kuin parin päivän takainen postaus raglanhihaisesta jumppiksesta, jonka ompelin pienimmälle pojankoltiaisellemme. Haalarin koko vain on huomattavasti pienempi: noin 80, joten aivan pieni vauva haalarin uusi omistaja ei enää ole :) Turkoosi-lime väriyhdistelmä on mielestäni sitä karkimpi mitä enemmän sitä katselen :D

Aktiivista (tai pitäisiköhän sanoa aktiivisempaa) ompeluharrastusta ja bloggaamista on tullut jatkettua pian vuoden verran useiden vuosien tauon jälkeen. Erilaisia ryhmiä ja blogeja seuraamalla olen oppinut paljon uutta ja moni asia, joka tuntuivat vielä jokin aikaa sitten vaikealta, on "rutinoitunut" :) Esimerkkinä tässäkin haalarissa toteutettu nappilista, joka sujuu nykyisin jo ilman kyyneleitä ja ratkojaa :) Ohjeen nappilistan ompelemiseen löydät täältä, toivottavasti siitä on apua jollekulle ompeluharrastustaan aloittelevalle :)

Lohikäärme jumpsuit Majapuun neuloksesta

Löysin paikasta nimeltään jemma marinoitumasta palan Majapuun pirtsakkaa lohikäärme-neulosta. Pienin kosseistamme esitti välittömästi toiveen saada kankaasta "ritarijumppis", joten lohikset pääsivät oitis paininjalan alle oloni kohennuttua :) Tässä yhteydessä pitää hieman "hehkuttaa" näitä kangashamsteriuden hyviä puolia: onpahan mahtavaa, kun tarpeen/inspiraation iskiessä, resorit ynnä muut tarvikkeet löytyvät omasta takaa :D

Pelottava lohikäärmeirvistys :D  Tähän kaavaan piirsin raglanhihat ja hiippahupun. Pitkät resorit pidentävät haalarin käyttöikää. Isoveljelleen tein aiemmin samanmallisen  vankikarkurihaalarin koossa 146. Molempien haalareiden esikuvana on Verson Puodin "muista ilo"-jumpsuit <3

Vankikarkuri-jumppis

 Vanhin nuorista herroista tilasi minulta vankikarkuri-jumpsuitin jo kesällä, mutta toimitusvaikeuksista johtuen äidin ompelimo toimitti tilauksen vasta tänään ;D Perimmäinen syy taisi olla jonkin asteinen uskonpuute siihen, että osaisin piirtää/soveltaa kaavan tarvittavassa koossa. Jostain syystä mieleeni on iskostunut, että pienten vaatteissa on huomattavasti helpompi tehdä kaavamuokkauksia kuin isommissa. Liekö tilanne sitten oikeasti näin? Itse en osaa vielä sanoa, kun minulla on toistaiseksi vielä vain vähän isompia kaavakokeiluja takana. Tässäpä kuitenkin suhteellisen onnistunut projekti koossa 146. Tämäkin jumpsuit on saanut innoituksensa Verson Puodin "Muista ilo"-haalarista. Haalarissa on raglanhihat, pitkä nappilista, jonka kautta jumppis puetaan ylle ja sivuissa hauskat taskut kaikelle mahdolliselle törkytavaralle, jota pieni mies vain voi keksiä sullovansa niihin :D

Leikkasin kankaan ristikkäsiin suuntiin eri kappaleissa, kuten Vankikarkuri-hupparissakin: etukappale vaakaan, takakappale pystyyn, hihat ja hupun puoliskot eriparisina. Joustofrotee on Versonpuodin tuotantoa.

Iloinen hiippahaalari Posliinikoirasta

Voiko hiippahaalareita olla liikaa? Meillä oli selkeästi tarve vielä (ainakin) yhdelle, ja niinpä Posliinikoirat muotoutuivat hupulliseksi jumpsuitiksi Pikku.E:lle. Sokerihiirtä ja Perhosprinsessaa on pidetty aika paljon, ja molemmat ovat osoittautuneet toimiviksi malliltaan neidillä, jonka pääasiallinen liikkumismuoto on vielä konttaaminen. Ainoa muutos, jonka teen seuraavaan versioon, on nepparit helpottamaan vaipanvaihtoa.

 

Yhdestä raportista riitti juuri sopivasti n. 80 senttiseen haalariin. Etukappaleessa on Piskett edestä ja takakappaleessa samainen koira takaapäin. Pollar pääsi hupun sivuille.

 

Aluksi en lämmennyt tälle kankaalle lainkaan, mutta jostain tuntemattomasta syystä kuitenkin tilasin sitä raportin verran. Siinä vaiheessa, kun sain idean tehdä (tästäkin) jumppiksen, olin jo täysin myyty. Pidän todella paljon kankaassa olevista "ohjeista" ja "apuviivoista", sekä siitä, että vaatteen etu- ja takapuoli ovat nyt erilaiset. Vaihtelua rivissä töröttäviin kuvioihin :)

Neitiskä on oppinut näiden haalareiden myötä pitämään päässään jonkin verran lakkiakin. Huppu pysyy jo tosi hyvin ja lakki löytyy maahan vintattuna huomattavasti harvemmin kuin ennen :D

"Hui! Kato isi, ilman toista kättä!"

Sokerihiiri-jumppis

 

Tämä äiti on nyt täysin hurahtanut näihin hupullisiin, pitkillä resoreilla varustettuihin jumpsuitteihin <3 Surruuttelin eilen synttärileipomusten lomassa Verson Puodin Sokerihiiri-joustiksesta Taimi-malliston innoittamana iloisen haalarin tyttären vaatekaappia täydentämään. Tämä on hihallinen versio muokatulla hupulla Perhosprinsessa-jumpparista.

Resorit ovat Metsolasta: hihoissa ja lahkeissa raidallista ribbiresoria ja nappilistassa täyetläisen punaista, tavallista resoria. 

Laitanpa tähän myös linkin tekemääni hupparin nepparilistan ohjeeseen, jos jollakulla mietityttää tuollaisen nappilistan ompelu. Itsekin turhaan arastelin sitä aikoinani :) 

Lopuksi vielä epätarkka ja värivääristynyt kuva pelkästä haalarista. Otettu yön kähmässä viimeisteltyäni haalaria pienen sokerihiiren vetäessä jo zetaa :D

Perhosprinsessa jumpsuit

Eikös se mene niin, että imartelun korkein muoto on kopiointi. Hain Perhosprinsessa kankaan viime viikolla Verson puodilta, ja voi mikä pieni suloisuus siellä tulikaan vastaan "Muista ilo"-jumpsuitissaan! Verson Puodin Taimi malliston lastenvaatteet ovat niin hyväntuulisia, ettei niihin kietoutuneita muksuja voi hymyilemättä katsella. Siitä se siis lähti, ja sen innoittamana omalle, pienimmälle päivänsäteelle hihaton jumpsuit hupulla ja pitkillä lahjeresoreilla :)

 

 Taskupussit jäivät aavistuksen pieniksi, mutta isommat seuraavaan versioon :)

 

Konttaaminenkin sujuu, kun ei ole helma polven alla :D

Ja meillä seisoskellaankin...

...tukea vasten...täystuho :D

Resoreita voi kääräistä lyhyemmäksikin, jos helteet tulevat takaisin :)

Mustia siellä, mustia täällä

Mustia siellä, mustia täällä, haalareissa ja päänkin päällä :) Enpäs sitten voinut vastustaa houkutusta ja Metsolan asiakasillasta kotiutui meille viime viikolla koiruutta. Pienin pojista adoptoi Mustin heti nähtyään ja haalarithan siitä oli tehtävä. Pikku Herra täyttää kesällä neljä, mutta mielestäni senkin kokoinen voi aivan hyvin tallustella hihattomassa haalarissa vaikka näitä yleensä näkeekin pienemmillä lapsilla.

 

Etukappaleet eivät ole reunoistaan lankasuorat ja tästä syystä kuviokohdistusta ei pysty tekemään koko matkalta. Tähän "jumppikseen" tuli myös tuo edellisen postauksen lyhennetty muoviketju.

"Mömmölle soittelen"

"Kukkuluuruu!" Pitää vähän katsoa, että miten nuo lahkeet käytössä asetuvat vai pitääkö päästää lisää pituutta: käänsin ennen vetoketjua ja nyt näyttävät himpun verran lyhkäisiltä.

 

Kankaasta syntyi myös lätsä koossa 45-50...

...ja body koossa 62.