Voiko hiippahaalareita olla liikaa? Meillä oli selkeästi tarve vielä (ainakin) yhdelle, ja niinpä Posliinikoirat muotoutuivat hupulliseksi jumpsuitiksi Pikku.E:lle. Sokerihiirtä ja Perhosprinsessaa on pidetty aika paljon, ja molemmat ovat osoittautuneet toimiviksi malliltaan neidillä, jonka pääasiallinen liikkumismuoto on vielä konttaaminen. Ainoa muutos, jonka teen seuraavaan versioon, on nepparit helpottamaan vaipanvaihtoa.
Yhdestä raportista riitti juuri sopivasti n. 80 senttiseen haalariin. Etukappaleessa on Piskett edestä ja takakappaleessa samainen koira takaapäin. Pollar pääsi hupun sivuille.
Aluksi en lämmennyt tälle kankaalle lainkaan, mutta jostain tuntemattomasta syystä kuitenkin tilasin sitä raportin verran. Siinä vaiheessa, kun sain idean tehdä (tästäkin) jumppiksen, olin jo täysin myyty. Pidän todella paljon kankaassa olevista "ohjeista" ja "apuviivoista", sekä siitä, että vaatteen etu- ja takapuoli ovat nyt erilaiset. Vaihtelua rivissä töröttäviin kuvioihin :)
Neitiskä on oppinut näiden haalareiden myötä pitämään päässään jonkin verran lakkiakin. Huppu pysyy jo tosi hyvin ja lakki löytyy maahan vintattuna huomattavasti harvemmin kuin ennen :D
"Hui! Kato isi, ilman toista kättä!"
Aivan ihana! Tosi suloinen asu ja tyttö.
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaHyvin toteutettu ja hauska haalari. Ja mikä mukavampaa kun tehdä todella toimivia ja käytettäviä vaatteita.
VastaaPoista:) Samaa mieltä, on aina tuplasti hyvä mieli, kun joku ompelus toimii arjessa ja kestää leikit sekä pesut :)
Poistavoi miten ihana haalari ja ihana napero <3
VastaaPoistaKiitos <3
Poista