Aika kortilla

Toteutimme hiljattain Verson puodin kanssa yhteistyössä Aika kortilla-tuunauksen. Saimme kankaan valkoisena ja ryhmämme puuhanaiset värjäsivät siitä useita herkullisia versioita. Kiitoksia taitaville värjääjille ja Puodin väelle myös :) Omat tuotuokseni kankaasta ovat yöpuvut lapsille: pojille kaksiosaiset ja neidille pari haalaria. Poikien yöpaitoihin laitoin mustaa kaveriksi hieman rauhoittamaan kokonaisuutta. Kaavoina peruspaidat ja muokkaus college-housuista. Neitiskän oranssi, nappilistallinen haalari on muokattu Villikon (Ottobre Design 1/2013) pohjalta.

Toisen haalarin ompelin violetista  värjäyksestä. Kaava perustuu samaiseen Villikkoon, mutta tähän versioon laitoin pitsivetoketjun.

Puuhastellen, pitkästä aikaa :)

Hei vaan, pitkästä aikaa :) Edelleenkään en tiedä tarkalleen mitä tapahtui vai tapahtuiko mitään, mutta kevään huikean ompeluleirin jälkeen allekirjoittaneella tuli lähes täydellinen pysähdys kädentöiden rintamalla; voinee kutsua todelliseksi ompelujumiksi! Töissä oli toki kiirettä kuten myös kotona omat haasteensa, ja jotenkin kynnys siirtyä koneiden ääreen kasvoi sitä mukaan mitä enemmän aikaa kului. Kesän aikana etsiskelin kadonnutta puuhastelu -otetta, ja askare kerrallaan se alkoikin löytä puutöiden kautta. Viime viikonloppuna lähestyin laiminlyötyä "poikakolmikkoani", ja harjoituksen vuoksi ompelin pari kesken jäänyttä mekkoa (nyt meillä tytöillä on samistelu-Maijat <3, mutta niistä toisessa postauksessa). Harjoitus sujui aivan mallikkasti, mistä rohkaistuneena päätin eilen iltasella harrastaa extempore-ompelua (ja siivouksen välttelyä) Askartelin nuorimmaiselle pojalle Verson Puodin Pappatunturista raglan-paidan ja pipon. Saumoihin leikittelin peittarilla tehosteet. Ompelu on niin <3 

Vaikka puuhastelu olikin pitkään tauolla, talonrakennus rinatamalla on kuitenkin suoritettu ;) Terassin ruokailuerkkeri laitettiin käyttökuntoon. Pöytä on tehty vanhasta ovesta.

Harmaastuneesta ylijäämälaudasta on tullut askarreltua yhtä jos toista: esimerkiksi tällaisia kantokoreja...

...ja säilytysarkku parvekkeen pehmusteille

Ikkunanpokat pääsivät suojaamaan mietelausetta erkkerin seinälle.

 

"Vierivä kivi ei sammaloidu". Puuhakasta alkavaa viikonloppua itsekullekin <3

Huppumekko Helmitaulusta

Kälyn huppumekko valmistui viimein tänään, kun sain haettua hupun nyörin ja pujotettuakin sen paikoilleen. Ompelut ovat olleet tosi vähällä, kaikenlaista menoa ja kiirettä kun on kasaantunut tähän tammikuulle. Kuvissa värit vastaavat hyvin todellisuutta, mutta tuulinen keli pisti sanan mukaisesti helmat heilumaan. Nyt jännityksellä odottelen kuinka mekko istuu kantajalleen. (Kuvien mallinukke ei ole oikean kokoinen, eikä mekko siten pääse oikeuksiinsa)

Käväistiin tänään muksujen kanssa ensimmäistä kertaa myös geokätköilemässä. Voi, miten mukavaa puuhaa! Pienin kätköilijä tosin nukahti selkääni ja jäi paitsi varsinaisesta löytöhetkestä. Tässä muikeat kätköilijät onnistuneen arvoituksen selvityksen ja navigoinnin jälkeen.

Kätkön sisältönä lokikirja pieni pingviini :) Ensi viikonloppuna otetaan kuulemma uusiksi :)

Paratiisin puutarhaa kolmessa sukupolvessa

Ompelin ruskeasta Paratiisin puutarhasta joulumekot itselleni, pikku-E:lle sekä äidilleni joulupakettiin. Erikan mekko on malliltaan samanlainen kuin edellisen postaukseni punainen tonttumekko. Omasta ja äitini mekoista tein samanlaiset: vuoritettu hiippahuppu, jossa kiristysnyöri reunassa, pitsivetoketju, pitkät hihansuuresorit ja kaaritasku. Kaavan pohjana on Linnelin MIW.

Joulupukin tulo hieman jännitti Erikaa, ja rohkaisuksi tässä nautitaan tädin kanssa kettukarkkia <3

 

 

 Tässä toivutaan äidin sylissä kuumeesta <3

Tämä tonttulakki on typykälle niin mieluinen! Kuinkahan raaskin ottaa sen pois käytöstä pian, kun joulu pitää korjata odottamaan vuoden 2014 joulua...

Tonttutytölle mekkonen

Punaisesta Paratiisin puutarhasta riitti haalarin lisäksi vielä mekkoonkin <3  Hiippahuppu, pitkät hihansuuresorit ja nappilista. Näitä on tullut tehtyä :D Sovituskuvia ei ole valitettavasti juuri nyt saatavilla: ennen joulua tohinaa oli niin paljon, että mekko ehti likaantua aina ennen kuin ehdin kissaa sanoa ja nyt olemme sairastaneet koko perhe korkeaa kuumetta Tapaninpäivästä lähtien-  pukukoodina yöpaita. Mekko on "pitkä", mikä toimii nykyisin, kun neitiskä juoksentelee eikä konttausvaraa tarvitse ottaa huomioon.

Tässä vielä lähikuvaa taskunsuusta. Lenkkipitsi taskunsuuresorin alla on oikeasti jostaville kankaille tarkoitettua nappi- tms. nauhaa, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista. Omani olen hankkinut paikallisesta kivijalkaliikkeestä, Kangasvillasta.

"Tonttu"-haalari

Pikkuinen tonttu hyppeli näin,

 jalassa tossut väärinpäin.

 Pikkuinen tonttu huuteli näin:

 Tästä se joulu alkaa!

 Tip tap huuteli näin,

tip tap, huuteli näin:

 Tästä se joulu alkaa!

 

"Tonttu-puku" Verson Puodin ihanasta Paratiisin puutarhasta <3 Väri on niin herkullinen! Tästä odottaa vielä leikeltynä mekkokin neidille, kiitos Puodin runsaan mittomisen. Raitaresorin olen ostanut Pehemiältä. Tästä tuli mielestäni jouluinen, hyvänmielenpuku :)

Haalarin kaavan olen muokannut itse, esikuvana Verson Puodin "muista ilo"-jumpsuit. Tytär on mennyt niin venähtämään, että aiemmin tekemäni posliinikoira-, sokerihiiri- ja perhosprinsessa -jumppikset ovat kaikki käyneet kittanoiksi (kyynel).  Tokihan tilanne antaa nyt hyvän syyn ommella lisää näitä suurempia.

Huppuhaalari pienelle neidille integroidulla käsilaukulla

Jemmasta löysin vielä pienen palasen Versonpuodin raitajoustista, josta riitti juuri ja juuri neitiskän hihattomaan, iloiseen jumppikseen. Ja kyllä vain, yet another jumpsuit! Näitä on Pikku-E:llakin monta, mutta kaikki ovat jatkuvasti käytössä :) Lapsi on helppo pukea ja riisua pitkän nappilistan kautta, enkä ole loppujen lopuksi kaivannut lainkaan haaraneppejä, joiden laittamista pohdin jossakin vaiheessa.

 

Leikkisät lastenvaatteet -blogin  Susannalla on aivan mahtavia ideoita, ja hänen tekemänsä Prinsessamekko inspiroi minutkin "integroimaan" käsilaukun tähän haalariin <3 "Laukku" on Marimekon Unikko-trikoota, kuten myös body, jonka ompelin haalarille kaveriksi.

 

Laukun olkain kiertää selkäpuoleltakin. Kiinnitin olkaimen sekä etu- että takakappaleeseen, koska neiti yritti välittömästi nostella olkainta olkapäältä toiselle sovitusvaiheessa :D

Laukun pystyyy avamaan, tottakai :)

 

 Tähän väliin vinkkinä, että pyöreän kappaleen kiinnittämistä voi helpottaa silittämällä taitteen valmiiksi käyttäen apuna muotoon leikattua paperia tai pahvia. Tarvittaessa voi reunaan myös ommella rypytyslangat. Kiinnittämisvaiheessa laitoin nurjalle palasen irtirevittävää tukikangasta, jotta ommel ei päässyt venymään.

Haalari on varmastikin kovaonnisin ompelukseni ikinä, enkä usko, että olisin koskaan aiemmin joutunut purkamaan yksittäistä työtä niin paljon kuin tätä! Suurin murheenkryyni oli alkuun kanttaaminen kantinkäätäjällä ja peitetikkikoneella: ommel pyrki vaeltamaan, ja minä tyttö purin kanttauksen kerta toisensa jälkeen, kunnes huomasin, että kantin saa kulkemaan paremmin, kun ohjaa varovasti oikealta pinseteillä. Muutoin tuo peittari on aivan unelma <3 ja tässäkin varmasti pätee se, että tekemällä oppii, ja homma helpottuu, kun löytää sopivat säädöt eri materiaaleille. Kanttauksien jälkeen askartelu jatkui iloisesti, kunnes purkamisoperaation kruunasi se, kun tajusin saumuroineeni hupun nurinpäin XD

Tämä Marimekon Unikko on vaatteena kivempi kuin kankaana: jospa saisin loputkin käytettyä nyt kun palanen on vihdoin korkattu pitkän marinoimisen päätteeksi :) Laukun pitsinauha on Kangasvillasta, resorit ja trikoo Marimekolta ja joustofrotee Verson Puodista. Kaava on oma sovellukseni, jonka esikuva on Verson "muista ilo"-jumpsuit.

Vankikarkuri-jumppis

 Vanhin nuorista herroista tilasi minulta vankikarkuri-jumpsuitin jo kesällä, mutta toimitusvaikeuksista johtuen äidin ompelimo toimitti tilauksen vasta tänään ;D Perimmäinen syy taisi olla jonkin asteinen uskonpuute siihen, että osaisin piirtää/soveltaa kaavan tarvittavassa koossa. Jostain syystä mieleeni on iskostunut, että pienten vaatteissa on huomattavasti helpompi tehdä kaavamuokkauksia kuin isommissa. Liekö tilanne sitten oikeasti näin? Itse en osaa vielä sanoa, kun minulla on toistaiseksi vielä vain vähän isompia kaavakokeiluja takana. Tässäpä kuitenkin suhteellisen onnistunut projekti koossa 146. Tämäkin jumpsuit on saanut innoituksensa Verson Puodin "Muista ilo"-haalarista. Haalarissa on raglanhihat, pitkä nappilista, jonka kautta jumppis puetaan ylle ja sivuissa hauskat taskut kaikelle mahdolliselle törkytavaralle, jota pieni mies vain voi keksiä sullovansa niihin :D

Leikkasin kankaan ristikkäsiin suuntiin eri kappaleissa, kuten Vankikarkuri-hupparissakin: etukappale vaakaan, takakappale pystyyn, hihat ja hupun puoliskot eriparisina. Joustofrotee on Versonpuodin tuotantoa.

Vankikarkuri

Perheessämme opetellaan uutta arkea: Palailin vast'ikään töihin äitiys- ja hoitovapaalta, nuorimmaisemme aloitti päiväkotiuransa ja tosikkomme (lue: toiseksi vanhin) ykkösluokan. Esikoisemme jatkoi toiselle luokalle tutussa koulussa ja nuorin herroistamme tutussa päiväkotiryhmässä, joten heidän kahden osalta ei onneksi ole suurempia murheita :) Reipas pikku-neiti on pärjännyt myös hyvin tarhassa, joten raskainta lienee äidillä päästää irti vauva-ajasta :´( Uusi arki tuo mukanaan monenlaista haastetta. Osa haasteista on jo selätetty ja osan kanssa painiskeltaneen vielä tovi jos toinenkin. Arjen vielä hakiessa paikkaansa, jää minullakin aika ommella aika vähäiseksi. Tällä hetkellä mennään "ommel kerrallaan" ja  jokaisesta loppuun saatetusta työstä täytyy iloita :) Tänään valmistui ekaluokkaiselle "vankikarkuri" Verson Puodin raidallisesta joustofroteesta.

 

Uskaltauduin leikkaamaan kappaleet ristikkäisiin suuntiin kuultuani, että Versolla olivat tutkiskelleet kyseisen kankaan käyttäytymistä juurikin tällaisessa käytössä hyvin tuloksin. Kaavana hupparissa on Ottobre Design 4/2013 Pentagram muutoksin koossa 134.

Hupun reunat menevät reilusti päällekkäin, mutta  huppu istuu silti mielestäni aika hyvin. Hupparin rintamukseen jatkoin applikointiharjoituksiani. Todettakoon niistä sen verran, että ratkojaa tuli käytettyä ja tämän seurauksena kypsyi päätös hankkia oikea applikointijalka Pfaffiin.

Yksi henkilökohtaisista tavoitteistani on se, että pystyisin ylläpitämään ompeluharrastukseni tämän sirkuksen keskellä. So far, so good: Aikataulutetun päivärytmin päätteeksi, lasten jo nukkuessa, piirrän kaavan, leikkaan kankaan, ompelen sauman silloin, toisen tällöin. Lopputuloksena syntyy kuitenkin valmiita vaatteita, joskin delivery kestää totuttua kauemmin. Liekö vika siis prosessissa vai deploymentissa ;) Kuten huomaatte nörtti-jargon sujuu jo aivan kuin en olisi töistä poissa ollutkaan ;)

Iloinen hiippahaalari Posliinikoirasta

Voiko hiippahaalareita olla liikaa? Meillä oli selkeästi tarve vielä (ainakin) yhdelle, ja niinpä Posliinikoirat muotoutuivat hupulliseksi jumpsuitiksi Pikku.E:lle. Sokerihiirtä ja Perhosprinsessaa on pidetty aika paljon, ja molemmat ovat osoittautuneet toimiviksi malliltaan neidillä, jonka pääasiallinen liikkumismuoto on vielä konttaaminen. Ainoa muutos, jonka teen seuraavaan versioon, on nepparit helpottamaan vaipanvaihtoa.

 

Yhdestä raportista riitti juuri sopivasti n. 80 senttiseen haalariin. Etukappaleessa on Piskett edestä ja takakappaleessa samainen koira takaapäin. Pollar pääsi hupun sivuille.

 

Aluksi en lämmennyt tälle kankaalle lainkaan, mutta jostain tuntemattomasta syystä kuitenkin tilasin sitä raportin verran. Siinä vaiheessa, kun sain idean tehdä (tästäkin) jumppiksen, olin jo täysin myyty. Pidän todella paljon kankaassa olevista "ohjeista" ja "apuviivoista", sekä siitä, että vaatteen etu- ja takapuoli ovat nyt erilaiset. Vaihtelua rivissä töröttäviin kuvioihin :)

Neitiskä on oppinut näiden haalareiden myötä pitämään päässään jonkin verran lakkiakin. Huppu pysyy jo tosi hyvin ja lakki löytyy maahan vintattuna huomattavasti harvemmin kuin ennen :D

"Hui! Kato isi, ilman toista kättä!"

Vielä kerran Hurmurista

Meidän pikkumies on jo niin iso <3 Neljä vuotta tuli juuri touhukkaalle palloilijalle mittariin. Olemme koko perhe aktiivisesti mukana paikallisen jalkapalloseuran  toiminnassa, ja useampi ilta viikoista kuluukin kentän laidalla. Tämäkin Hurmuri-setti on saanut kovaa kyytiä niin teko- kuin luonnonnurmella :)

Paita on Brave Firemen- ja housut puolestaan Easy Piece-kaavalla. Molemmat koossa 110, ja löytyvät Ottobre Design 3/13 lehdestä. Vihreä kissa-joustis (Hurmuri) on Verson Puodista ja raidallinen joustofrotee Metsolasta.

Pikku-systeriäkin palloilija ehti syöttää pelaamisen tiimellyksessä. Saattoipa mennä lusikallinen hedelmävälipalaa omaankin suuhun irvistyksestä päätellen :D