Kuosisuunnittelu, koukuttavaa puuhaa :)

Mitä muut edellä niin tämä perässä ;) Pitihän siis minunkin kokeilla kuosisuunnittelua. Todella koukuttavaa puuhaa! Ja siis siitä huolimatta, että omat "taiteilut" eivät kummoisia ole, on noita äärettömän mukava piirrellä ja kokeilla eri värejä, yrittää ottaa huomioon kankaan maksimaalinen hyötykäyttö yms. Tämä, jos mikä irrottaa ajatukset kaikesta muusta :) 

Minulla on selkeästi erilaisia kausia silmääni miellyttävissä värimaailmoissa. Tällä hetkellä tykkään pukea tyttäremme välillä johonkin "erilaiseen" mitä pienillä vauvoilla on totuttu näkemään. Tämä siis taustalla haaveillessani tummapohjaisista tyttökuoseista. "Sydämelliset pöllöt" saattaa olla joidenkin mielestä synkkä, mutta minä pukisin mukulan punaisiin sukkiksiin ja bodyyn tämän kanssa. Vielä fiilistely kuva kuvitteellisesta pikkumekosta :)

Hummingbird puolestaan on liian rauhaton pienellä raportilla. Isompi kokoisena saattaisi toimiakin keväällä/kesällä trikoisena kietaisumekkona leggareiden kanssa :) Tulipas kuitenkin värkättyä näidenkin koukeroiden kanssa.

 

 

 

 

 Ja vielä toisella asettelulla...

Prosessin aikana alkuperäinen hummingbird muovautui aika paljon, kun "siistin" piirtojäljen kuvankäsittelyohjelmalla. Alunperin tirpat olivat tämän näköisiä:

Mukavaa oli, eikä tähän kummoisia välineitä tarvinnut. Kuvankäsittelyyn käytän GIMP:iä ja skannerin sijasta kuvan voi hätäpäissään "digitoida" vaikka kameralla ;)

Syksyinen pipovaihto2012

Osallistuin Nappinjan järjestämään syksyiseen pipovaihtoon ensimmäistä kertaa. Pipovaihto toimii siten, että järjestäjä keräilee kaikkien osallistujien tiedot, ja sitten jakaa parit siten, että pipon saaja ei tiedä, että keneltä pipon tulee saamaan. Minun parini oli liikenteessä hyvissä ajoin, ja yllätyspiponi kolahtikin postilaatikkoon jo paljon ennen haasteen päättymistä. Ihana, tummanruskea pipo on kyllä minun näköiseni :) ja mukana oli myös kaunis heijastin ja kortti. Kiitoksia! Kortista en saanut nyt valitettavasti kuvaa, koska se miellytti myös pienintä herraamme, joka oli ilmeisesti napannut sen pöydältä ja vienyt omaan jemmaansa. Pipon mukana tullut heijastin on mainio esimerkki siitä, että tämä tärkeä kapine voi olla myös kaunis. Meillä on ollut hieman kiirettä tyttären ristiäisten ja pienimmän pojan leikkauksen vuoksi, ja tätä kirjoittaessani en vielä tiedä, että kuka pipon tekijä on. Aamupäivällä yritin hieman tutkiskella asiaa, mutta koska se ei vielä ratkennut, täytyy jatkaa salapoliisin työtä :D

Kuten vaihtoon kuuluu, minäkin tein pipon, jonka postitin parilleni noin vuorokausi ennen deadlinea. Valmistelut aloitin jo heti haasteen alkaessa, mutta vähitellen aloin potea "rimakauhua", jonka vuoksi projektin loppuun vieminen venyi. Stalkkailin parini kuvia FB:ssä ja arvoin edes takaisin pipon tyyliä ja väriä. Nyt pipa on kuitenkin jo matkalla, tai itse asiassa pitäisi olla perilläkin. Toivottavasti ei mennyt valinnat aivan pieleen.

Materiaalina mokanvärinen velour ja malli "ruttu". Pipon vuori samaa velouria kuin päällinenkin.

  

Pipon koristeen tein kimaltelevasta, metallihampaisesta vetoketjusta, jonka kokosin kuumaliimapistoolia apuna käyttäen. Ruusun taustaan laitoin lisäksi reunoilta poltettua organzaa toimittamaan ulompien terälehtien ja lehtien virkaa.

  

Alusta saakka minulla oli ajatuksena, että pipon ilmeen pystyisi halutessaan muuttamaan, ja tokihan pipo täytyy pystyä myös pesemään. Tämän vuoksi kiinnitin koristeen taustapuolelle nepparit. Yhdellä nepparilla koriste sai pipon "löpöttämään", joten laitoin vielä toisen. Pipossa on neppareiden kohdalla tukikankaat, ja nepparit ovat läpi ainoastaan päällimmäisestä kerroksesta. Pipon saaja voi siis halutessaan tehdä pipoonsa muitakin koristeita ja vaihtaa ilmettä fiiliksen mukaan :)

 

Bubble Pocket äidille ja Happy Village tyttärelle

Alunperin minulla oli tarkoitus tehdä meille mekot ristiäisjuhliin Marimekon Nadja kankaasta, jota onnistuin ostamaan Hamsujen kautta. Tämä kuitenkin jäi odottamaan, koska kuljettelen mukanani vielä huomattavaa määrää ylimääräisiä raskauskiloja, ja päätin säästellä kangasta hoikemmille päiville :D Jonkin aikaa etsiskelin myös kaava, joka olisi "armollinen" jenkkakahvoilleni, ja vähitellen innostuin koko ajan enemmän Ottobre Design 5/2011 lehdessä julkaistusta Bubble Pocket mallista, joita monet kanssaompelijat ovat onnistuneesti tehneet mitä erilaisimmista materiaaleista. 

Koska Nadja jäi odottelemaan, saksien käsittelyyn pääsi Ikea:n Kajsamia-verhot. Ja ei, en riipinyt verhoja alas tangosta, vaan viimeksi Haaparannan reissulta ostin verhot nimenomaan mekkomateriaaliksi :D Kankaan metrihintakaan ei päätä huimaa, noin 6€/m. Ennen ompelua leikkelin vain purjerenkaat pois ja esipesin sekä rummutin kankaan, jotta se ei pääse kutistumaan enää myöhemmin pestessä. Pikku-neidin mekon tein edellisestä postauksesta tutulla Happy Village-liivimekon (Ottobre 1/2012 malli 4) kaavalla.

 

Väsähtänyt, pieni rakas, joka sai juhlapäivänä nimekseen Viola Erika Harrintytär <3

Ja äiti omassa koltussaan. Seuraavaan Bubbleen voisin lisätä hieman pituutta, koska tuo kaavan mukainen pituus jää lyhyehkön puoleiseksi 175 senttisessä varressani.

 

Maria mekkoon, Happy Village

Pikkupirkolle ompelin Happy Village-liivimekon (Ottobre 1/2012 malli 4) koossa 74. Mekon napit päällystin samalla Marimekon miniunikko-kankaalla kuin itse mekkokin. Kaveriksi mekolle on Villervallan musta body ja Metsolan mustat sukkikset. Jonkun mielestä voi olla synkkä kokonaisuus pienelle vauvalle, mutta välillä on mukava pukea typykkä hiukan "graafisempaankin" ilmeeseen :D Sovituskuvia luvassa myöhemmin.

Pakko tässä yhteydessä hehkuttaa uutta ompelukaveriani, Pfaff Ambition 1.0. Joulupukki kävi tänä vuonna etukäteen, ja toi ko. koneen vanhan, rikkoutuneen tilalle. Kone on kuin unelma kaksoisyöttöinen kaikkineen <3 Mekon kanttaaminen vinokantilla sujui hetkessä ilman puuduttavaa neulaamista, purkamista ja ärräpäitä. Ompelu voi olla näköjään helppoakin :)

Kauratyynyt

Isänpäivää edeltävänä iltana sain yllättäen iitumin kauralämpötyynyjen tekemiseen isälleni ja papalleni. Tarvittavat materiaalit löytyivät kotoa puuvillaista ompelulankaa lukuunottamatta, mutta sekin järjestyi nopeasti naapurin rouvan ompeluskätköistä. Kauratyynyä voi käyttää joko lämmitettynä tai viilennettynä. Lämmittäminen tapahtuu pitämällä pussia pari minuttia täydellä teholla mikroaaltouunissa vesikupillisen kanssa ja viilentäminen puolestaan pakkasessa. Lämmitetty pussi rentouttaa mukavasti hartioita, vaikkei mitään isompaa vaivaa olisikaan.

Tein tyynyihin erikseen sisä- ja päällispussit, jotta pussin voi tarvittaessa pestä. Päällispussi vastaa malliltaan tyynyliinaa ja sisäpussi on aavistuksen pienempi, suorakaiteenmallinen, jossa keskellä pitkittäisommel jakamassa jyvät tasaisemmin. Sisäpussin täytteenä on kauraa, jota löytyy ainakin isommista ruokakaupoista eläintarvikeosastolta. Jyvätäytteistä sisäpussia ei voi pestä. Tyynyihin käytettävien materiaalien tulee olla luonnonmateriaalia, esimerkiksi puuvillaa ja pellavaa, koska tekokuidut saattavat syttyä mikroaaltouunissa palamaan. Ompelulanka tulee valita vastaavasti. Käyttämäni kangas on IKEA:n Stockholm Blad. Kauratyynyn valmistaminen on helppoa ja nopeaa :)

Sisätyyny:

1. Leikkaa 2 kpl 16 cm x 50 cm esipesdystä puuvilla- tai pellavakankaasta
2. Aseta kappaleet oikeat puolet vastakkain ja ompele kolmelta sivulta yhteen. Jätä 1 cm saumavara.
3. Käännä pussi oikein päin. Ompele pitkittäisommel keskelle pussia kuvan mukaan. Huomaa, että pitkittäisommel alkaa keskeltä, ei reunasta. Täytä pussi kauralla ja ompele kääntöaukko umpeen.

Päällinen:

1. Leikkaa 1 kpl 18 cm x 112 cm esipesdystä puuvilla- tai pellavakankaasta
2. Käännä ja tikkaa  lyhyet sivut. Tein kolminkertaiset käännökset, 3cm per käännös.
3. Aseta kappaleet oikeat puolet vastakkain kuvan mukaisesti siten, että pussin valmis mitta on 50 cm. Ompele sivut jättäen 1,5 cm saumavara. Huolittele sivut, jos et käyttänyt saumuria.
   
4. Käännä pussi oikein päin ja asettele sisätyyny päällisen sisälle. 

Vain mielikuvitus on rajana kauratyynyjä tehdessä. Tämä perusmalli on nopea surauttaa, mutta hieman pidemmällä suunnittelulla valmistuu myös olalla köllöttelevä kissa tai koirakin :)

MutteriRonsu

Ompelu elämää (FB) ryhmän lokakuun haasteena oli tehdä jotain itselle ihan uutta ja tutkimatonta, jopa pelottavaa. Siis jotain, jota on saattanut jopa vältellä. Vuosien varrella on tullut ommeltua vetskarit ja viimeksi se puuttuva nappilistakin, joten minun haasteeni olikin sitten jotain muuta kuin vaatetta :) Aiemmin ompelin jo yhden sisustusnorsun Karin Neuschultz:n kaavalla, mutta jäin kaipaamaan vielä pullukampaa elikkoa. Koska en löytänyt mieleistäni kaavaa, päätin piirtää sellaisen itse. Hui!! Lähdin purkamaan askaretta järkeilemällä osien muotoa ja mittailemalla sekä jopa laskemalla. Alkuperäinen idea ei ole omani. Erilaisia elikoita on saatavilla vaikka missä muodoissa, ja ne ovat toimineet enemmän tai vähemmän inspiraationa tälle "MutteriRonsulle". Norsun kaavat ovat saatavana täällä. Ethän käytä kaupalliseen tarkoitukseen :)

Sain osat hahmoteltua, ja sitten olikin aika siirtyä tosi toimiin.Asettelin kaavat kankaalle ja yritin kohdistella haluamiani osia kuosista norsun eri osiin. Kangas on Marimekon Mini-Unikko. Kuvasta näkyy myös kuinka monta kappaletta kutakin osaa tarvitsee.

Kokoamisen aloitin korvista. Korvakappaleet asetellaan oikeat puolet vastakkain, neulataan ja ommellaan. Kaavassa näkyvä katkoviiva osoittaa pään- ja torsokappaleen sauman suhteessa korvaan.

Käännä  korvat oikein päin ja asettele ne haluamallesi kohdalle suhteessa norsun vartaloon (kuvan oikea puoli). Neulaa sitten vielä päälle pääkappale (kuvan vasen puoli).

                                          

Yhdistä selkäkappaleet, joihin tulee häntä. Hännäksi käy lähes mikä tahansa, jonka pystyt kiinnittämään ompelemalla :) Minä laitoin ihan nauhapunosta, jonka päähän pujotin mutterin :D

Seuraavaksi neulataan selkäkappale kiinni jo koottuun norsuun. Päässä ja takapuolessa olevat merkit auttavat kohdistamaan kappaleen. Häntäpunos retalehtaa tässä vielä pitkänä, kun en ollut päättänyt sen lopullista mittaa.

Ja toinen puoli kiinnitetään samaan tapaan. Kannatta olla tarkkana, ettei jätä vahingossa häntää ompeleen väliin ;)

Seuraavaksi ompelin maha kappaleen oikeat puolet vastakkain. Muista jättää kääntöaukko!

Mahakappale yhdisteään jo koottuun norsuun. Huomaathan, että "jalkapohjia" ei ommella kiinni tässä vaiheessa. "Jalkapohjat" ovat kaavassa pyöreät kappaleet. Itse koin niiden ompelemisen koneella liian työlääksi, ja päädyin ensin harsimaan ne paikoilleen nurjalta puolelta. Norsun täyttövaihessa ompelin ne vielä uudelleen oikealta puolelta piilopistoilla, jotta sain lopputuloksesta siistin.

Käännä norsu oikein päin, täytä vanulla ja ompele maha kiinni piilopistoilla. Valmis <3

Twist and Shout

Vanhimmalle pojallemme tein ruskeasta junatrikoosta (Myllymuksut) nappilistallisen paidan Ottobre 4/12 Twist and Shout kaavalla. Pitkälle ekaluokkalaiselle 140 senttinen paita oli sopiva, ja ilmeisen mieluinenkin, koska meni suoraan käyttöön :) Kankaan värimaailma sen kaikissa variaatioissa on mielestäni herkku. Harmi, että ruskea oli ainoa, jota oli saatavilla kankaita tilatessani.

Myös tämän vaatekappaleen tekemiseen liittyy oppi jos toinenkin: olin nimittäin onnistunut välttelemään nappilistan tekemistä tähän saakka. Haasteet alkoivat jo kankaan asettelussa leikkaamista varten ja sainkin tarvottua tuon työvaiheen kanssa yhden illan. Kankaan printin kohdistuksissa oli jotain käsittämätöntä pielessä- aivan kuin painatus olisi tehty kahdella hiukan erikokoisella kuviolla :S Vähäisellä ompelukokemuksellani uskaltaisin kuitenkin väittää, että jersey on keskimäärin epäkiitollisempaa käsitellä kuin interlock. Paidan kokoaminen sujui ilman isompia ongelmia, vaikka napitushalkion leikkaamista varten pitikin kerätä hetken aikaa rohkeutta ja mittoa ziljoonaan kertaan, että halkio tuli oikeaan kohtaan. Viimein paita oli neppareita vaille valmiina, oikein huolellisesti kaikki langanpäätkin pujoteltuina ja pääteltyinä. Edellisestä nepparin kiinnittelystä oli lähes kymmenisen vuotta, mutta tomerasti tartuin toimeen. Kaivelin vasaran ja nepparikamppeet esille, mitoin ekan nepparin paikan, asettelin kankaan tarkasti työkalun leukojen väliin ja paukuttelin oikein antaumuksella- pysyypä ainakin neppari kiinni! Mutta, hei! Miksi tämä työkalu ei irtoa paidasta?! Piti oikein isäntäkin hätyyttää hätiin, kun työkalun leuat olivat ja pysyivät yhdessä. Karmea totuus paljastui hetkessä: tämä käteväemäntä oli suuressa viisaudessaan laittanut toisen työkalun leuoista väärinpäin siten, että "piikki" sojotti alaspäin. Piikki oli tehnyt paitaan siistin pyöreän reiän nappilistan kohdalle :p Kiusaus leikkoa paita palasiksi siltä istumalta oli suuri, mutta hammasta purren ratkoin listan irti, leikkelin uuden palasen ja korjasin paidan entistä ehommaksi. Erityisen ylpeä olen tästä osoittamastani yllättävästä tyyneydestä, jonka ansiosta poika sai paitansa XD  

AutumnBouquet

Ompelukärpäsen purema alkoi vaikuttaa keväällä ennen pikku-neidin syntymää vuosien tauon jälkeen. Toteutin tuolloin myös pitkäaikaisen haaveeni ja ostin käytettynä vanhan, mutta toimivan saumurin. Ajatus yksilöllisistä lastenvaatteista omille muksuille myös miellytti minua, ja rohkaistuin kokeilemaan trikoopaitojen ompelua saumurin oston myötä, joka oli askel kohti "siistimpää työjälkeä" (lue: ilkeää pidättää lapsilla omatekemiä kuteita ;) 

Nyt kesän käännyttyä syksyyn olen käyttänyt enemmän ja enemmän vähästä "vapaa-ajastani" ompelusten parissa, ja tilasinpa siinä sivussa Ottobren sekä kohtuullisen läjän erilaisia trikoitakin. Vähitellen olen myös toipunut bloggaus-ähkystä, jonka sain taloprojektimme parissa (vasarajanauloja.vuodatus.net), ja alkoi tuntumaan, että ehkäpä tämä ompelu olisi se seuraava juttu, josta haluaisin kirjoitella.

Tämän lyhyen alustuksen jälkeen itse asiaan ;) Pikku-neidille syntyi Myllymuksuilta tilatusta omena-trikoosta tunikamekko Ottobre 4/2012 Autmun Bouquet kaavalla koossa 68. Työn toteutuksessa oli hieman mutkia matkassa, mutta minähän opettelen aina kaiken kantapäänkautta: Jersey trikoon rypyttämistä en saanut millään toimimaan ohjeessa neuvotun kumilangan kanssa: kumilanka puski ohuesta trikoosta rumasti kankaan oikealle puolelle eikä ompelujäljestä muutenkaan saanut sen osalta tasalaatuista. Parin yrityksen ja (purkamisen ruijanlappilaiseen tyyliin) jälkeen päätin korvata kumilangan framilon-nauhalla. Framilon oli sekin minulle uusi tuttavuus, ja vaikka rintarypytys menikin sillä "kerrasta purkkiin", jouduin kaula-aukon rypytyksen purkamaan kertaalleen. Tai, no ollakseni rehellinen, olin minä kantannutkin jo pääntien, kun vasta sovituksessa tajusin sen olevan aivan järkyttävän suuri :p Ratkoja kauniisti käteen, framilon tiukemmalle, resoria lyhemmäksi ja se tärkein: silmäys kaula-aukon kokoon käyttäen vähän tervettä maalaisjärkeä ennen kanttauksen kiinnittämistä ;)Valmis!

Yrtteille kasvualusta Singerin ompelulaatikosta

 

 

Teimme Singerin valurautajaloista itsellemme suuren ruokapöydän viime syksynä, ja tuosta askareesta muistona lojui kuistilla vielä yksi vanha ompelulaatikko. Yrttienkasvatus on taas ajankohtaista ja eipä aikaakaan, kun huomasin raahanneeni laatikonrähjän sisälle odottelemaan tuunaustaan yrttilaatikoksi.  Seuraksi rustiikkinen pinta sai vanhan haarukan ja lusikan, ja hivenen kärsimättömänä yksilönä istutin väliaikaisasukiksi kaupan persiljan, koska siementen itäminen vie niin kauan.

Laatikko oli todella likainen, joten aluksi pinnat piti tietenkin puhdistaa. Lakkakerros oli parhaat päivänsä nähnyt, mutta koska pidän vanhasta ja aikaa nähneestä ilmeestä tietyissä esineissä päätin ainoastaan kevyesti pyyhkäistä pintoja teräsvillalla, joka pehmensi pintojen rajoja. 

 

Taittelin vanhasta, koristeellisesta haarukasta piikeiltä "niskat nurin" ja naulasin haarukan pienillä nauloilla laatikon kylkeen. Reiät haarukkaan saa tehtyä pienellä metalliterällä.

 

Seuraavaksi etsiskelin vahvan, mustan muovipussin, jonka taittelin kaksinkerroin ja liimasin kuumaliimapistoolilla laatikon sisälle. Tällä tavalla vesi ei pääse kastelemaan laatikkoa kasteltaessa yrttejä ja laatikon käyttöikä pitenee.

 

Seuraavassa vaiheessa istuttelin jo persiljan ja kylvin siemenet laatikkoon, mutta koska kaupan kasvatti oli venähtänyt pitkän huiskeaksi, tuppasi se retkottamaan rumasti laatikossa ja kaipasi jotain tuekseen. Varastoistani löytyi vielä lisää vanhoja aterimia, joten päätin valjastaa vanhan jälkiruokalusikan tähän tehtävään. Tokihan on myös tärkeää muistaa, että mitä tuli kylvettyä mihinkin, ja tästä syystä kaiversin sanan PERSILJA lusikan pesään. Lusikka toimii siis sekä tukena, että yrttitikkuna.

 

Patinoituneessa pinnassa kaiverrusjälki näkyy kirkkaampana.

Lopuksi käsittelin kaiverruksen vielä patinalla, jotta sain sen tummemmaksi ja erottumaan metallipinnasta.